silmät näkevät joskus väärin

Runoilija piippukissa

nainen
Julkaistu:
7
Liittynyt: 30.8.2010

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

jotkut valtakunnat kaatuu, mutta toiset vaan taipuu kovassa myrskyssä, kannattaa rakentaa taipuva. taipuvilla valtakunnilla on enemmän tarinoita.
 

Valokyltissä lukee synkkä nimi,
muttei se ole miltä kuulostaa.
Eikä kyltissä oikeasti ole valoja.
Baarissa soi paikallisten yhtyeiden
omakustanne CD:t hiljaisella,
jotta rupattelu onnistuu:
”Kuinka näyttelysi avajaiset sujuivatkaan?”
Oven lasiin on liimattu juliste.
Se julistaa eloisaa musiikkia perjantai-illan ratoksi.

Tyttö sulkee oven ja hymyilee hieman kuvalleen.
Syyskuiseen perjantaihin kajoaa lämmin valo,
niin suuret ikkunat ovat.
Julisteen toinen bändi on aloittamassa.
Kello näyttää jo pimeää, noin kaksikymmentä yli yhdeksän.

Sen illan mukava yleisö kuunteli osittain.
Osittain pelaili lautapelejä ja joi halpaa kaljaa.
Sellainen sopii ihan hyvin leikitellen kulkevaan musiikkiin,
ei liikaa huomiota, intiimi tunnelma.
Eräs nuori mies oli tarjonnut juomisen,
Nyt oli lupa mennä kotiin, show oli ohitse.

Ei ollut pitkää matkaa kulkea kotiin.
Liikennevaloihin puoli korttelia, ja pari ylöspäin.
Askelet oli tarkkaan lasketut.
Kaupunki elää aina perjantaisin,
ihmisiä on liikkeellä.
Kello kuitenkin tulee vasta puoli kymmenen.
Valot ovat kauniita pimeässä,
ja yö tuoksuu eräälle heräävälle elämälle.
Tämä elämä kulkee ihmisten joukossa ja ajattelee omiaan.

Mustaan takkiin pukeutunut mies hengittää korkeaan kaulukseen
kello puoli kymmenen.
Miehen poninhäntä puskee pipon alta,
ja nainen vain näkee hänet.
Nahkaisen olkalaukun torimummon lapaset.
Mies kävelee rauhallisesti, naisen sydän ei.
Ainakaan hetkeen.
Kävelyvauhti ripeytyy saavuttaakseen,
mutta mies jatkaa liikennevaloilta suoraan.
Nainen kääntyy omalle tielleen, vähän kuten aina,
vaikka ei malta olla vilkaisematta vielä taakseen.
Silmät näkevät joskus väärin ajatusten nousukiidossa.
Ja Atlantin ylityslennoilla.

Itselleen hymyilevä tyttö kävelee kotiovelleen,
nousee rappuset kolmanteen kerrokseen,
keittää kaksi kupillista teetä ihan vain itselleen.
Kaupunki vilkkuu kuten aina ikkunansa alla,
näkivät silmät mitä hyvänsä.

Selite: 
ihminen on sellainen. se antaa itsensä nähdä väärin.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot