Jos osaisin
kirjoittaisin ajatukset ajatuksiksi,
enkä kertoisi siitä
mitä ei koskaan ollutkaan.
Rakastuin uudelleen
iltapäiväaurinkoon,
kun se hyvin hienovaraisesti
korvensi ihoni karrelle.
Hengitykseni laskeutuu tuhkana takapihalle.
Vedän maailman mukanani,
mutta teidät jätän rauhaan.
Kahleeni ovat kaksisuuntaiset.
Palaan huomiseen
ja elän sen kertaalleen
vain tietääkseni
ettei mikään mennyt vikaan.
Piirrän ääriviivani varjoihin,
että löytäisin kotiin
ennen kuin valonsäteet juoksevat
viime viikkojen alta pois.
Yksinäisyyteen on helppo eksyä
ja olen kuin kotonani.
Selite:
Olen väsynyt, monellakin tapaa.
Tällä hetkellä lähinnä fyysisesti.
Kaivoin esille jotain mitä mietin, enkä kumminkaan ajattele. Kierous on aina ollu niin kaunista, kuhan sitä ei käytä muihin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
"Yksinäisyyteen on helppo eksyä"
<3, kipeintä.
sinne vaan uppoaa eikä pääse pois kun eihän siinä ole ketään kuka ojentaisi kätensä, siitä suosta on itse noustava ja ymmärettävä ettei näin ole hyvä. ja tajuttava että elämä ei ole mitään yksinään.
ajatuksellinen ja hieno runon, osaat:>
Paljon asiaa tässä runossa. Tosi kaunis, mielestäni. Särkyvä ja samalla ehkä. Ihanaa ristiriitaisuutta. Osaat. Nä sananvalinnat ihan älyttömiä.
Ja tunnelma <3
Sama vahvuus näissäkin sanoissa! Ihan uskomattoman upeaa tekstiä!!! Ei tästä voi olla pitämättä!!!
Kerrassaan upeeta jälkeä!:D