Monta kuukautta katselin,
sinua niin komeaksi luulin,
päätin sinua rumaksi sanoa,
kuin olisin vettä juonut vailla janoa,
sisällä oli minulle yhä komea,
'ruma se on, ruma se on!',
väitin vain,
tänään sinut nähdessäin,
tajuan sen yllättäin,
enää et ruma vain suusta sanottaessa,
vaan myös sisällä ajatuksissa.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| PikkunenEnkeli | Ehkä | 30.12.2006 | 0 | Runo |
| PikkunenEnkeli | Miten mukavaa | 30.11.2005 | 1 | Runo |
| PikkunenEnkeli | Tuuli | 28.5.2005 | 3 | Runo |
| PikkunenEnkeli | Toinen versio avaimista | 31.3.2005 | 2 | Runo |
| PikkunenEnkeli | Komia | 22.3.2005 | 2 | Runo |
| PikkunenEnkeli | My Life | 7.3.2005 | 4 | Runo |
| PikkunenEnkeli | Avaimet | 4.3.2005 | 0 | Runo |
| PikkunenEnkeli | Taas | 28.2.2005 | 0 | Runo |
| PikkunenEnkeli | Sinäkin Brutukseni | 27.2.2005 | 2 | Runo |
| PikkunenEnkeli | Dösäs | 15.2.2005 | 0 | Runo |
Kommentit
Kaunis runo. Onnea muuten :)
niin.. hankalaa irroittautua joskus toisesta, paras tapa on viha tai todeta toinen vihattavaksi... rumaksi.. vaikka kultaiset muistot siitä vanhuusiällään kuitenkin saa:)