Yötuuli kerää laumansa kokoon
marssii läpi tuhanten tannerten
etsien, kaivaten se puhaltaa
läpi metallisten sydänten
jotka mekaanisesti sykkien
laskevat tahtia askelten.
Huurre kuuraa haarniskat
peittää valkeallaan verisen maan
kalvaen, hyytäen repii tieltään
kantaen kivun, tuskan harteillaan
pakottaen sotilaat palaamaan
harvat, jotka selvisivät marssistaan.
Ei kuullut niitä huutoja,
ei nähnyt sitä ampujaa.
Surulaulu ennen uutta huomista.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
