Nuolenkärki

Minun rakastettuni;

täynnä löytöjä ja vapaamittaa, pellon reunalla
korppien enkelparvi syö ketunpojan unet,

                voi sinua ihminen, miten palat ja heilimöit!



Nuoruuteni
tuossa 
pienessä
pahvikotelossa.

Jokunen kirje rintamalta.
Opiskeluvuosien repaleinen muistivihko viinitahroin kukitettu:

Gaudeamus Igitur!

Ehkä – pitäisi palata Pohjois-Karjalaan, historiamme tähtitarhoihin,
lyödä päänsä ikimäntyyn ja kokea herääminen.


Runoilija minussa kaivautuu punaiseen graniittiin.
Nuolenkärki. Levoton kyselijä.