Kaislameren väylää

1

Jos olisi asiaa, voisi vuolla tikusta, asetella käpylehmiä

ikkunanväliin kuunnella, miten ammuvat, miten

lapsuus muistuu silmänpohjiin ja korvanlehtiin, miten

tuoksut: hiukan mummolan porraskäytävää, karisevan maalin

puuteria – ja kesiä, hevosleikkien niittyjä, kuusikoita, koivikoita

ja täydessä kukassaan koreileva koiranheisi.




                                                      Vaan sinne on pitkä matka. Liian pitkä.

                                                      Vuosien matka.

2

Avaan kaislameren väylää, tietä uudelle vuodelle

           kaislikko suhisee eri tavalla kuin metsä, koivikko eri tavalla

kuin kuusikko tai mäntymetsän syvyys, puut narisevat ikäväänsä

ikävääni kai minäkin kengänpohjista kengänpohjiin

                            luihin ja ytimiin aamen.



Päivä pyörtää paikalle ohittaa aamun, kurvaa mutkaan kohta on ilta

tuutilullaa yö saa tulla tulla tupaan tuutilullaa unen korvalla

verhonraon railo häilyy hetkisen silmien umpeuduttua.





                                                                     Käyn rajan takana. Unessa.

                                                                     Halaan kaikki rakkaat.