Terveisiä täältä jostakin

1

Terveisiä täältä jostakin

       pimeän keskelle syntyy joulu, pimeän keskelle

sade, joka vihmoo pellot, saa maiseman uimaan.


                                  Koivikko on lakastunut, matalassa sateen kutu, havunneulaset

sikin sokin pihakivet tarttuvat kenkiin tahtovat sisälle mokomat.


Vuosi taittuu kohta, laskostelee ryppynsä, voitelee itsensä enenevällä valolla

nuortuu kohti kesää.




                                                                       Kirjoitan. 

                                                                       Kirjoitan yhä.

2

Ajatuksissa aurinko, se pilvivillaan kääriytynyt

                    paleleva tähti, joka ei ole suostunut avaamaan 

silmäluomiaan moneen päivään, se horisontin merenpohjaan

luiskahtanut, vaan vielä elossa oleva taivaankappale, jonka valo

on ehkämatkallaan jonnekin kaukaiselle planeetalle, josta kukaan meistä

                                        ei tiedä mitään tai ylipäätään, onko siellä elämää.


Lintuja on nyt kovin vähän, joitakin tinttejä, muutama varis

parvellinen naakkoja – ja haukkuva koira, haavassa palokärjen

nokan tikkaisu, mäyrät unillaan.




                                                                 Unissani taloja, joihin eksyä.