1
Maasta nousee vielä metsää
minusta sanoja, aamu tulee muistinsa varassa päivä
yöllä on omat ajatuksensa, korpinmustat varikset
liitupäävalkeat, unia kantavat pilvet.
Postikortti jäi pöydälle. Terveiset.
Täältä jostakin lähettämättä.
2
Välissä yksi tähtikirkas aamu, kuunsirpinkeinu
lohtuna taivaalla, päivemmällä auringon kruunu,
yö on satanut ohuen lumen.
Sydämessä jälkiä, jotka alkavat hiipua:
sarastuksia ja maininkeja sekä jotakin kaukaista
hiipuvaa sitrusta,
kirkasta keltaista, kirpeää, pakkastuvaa keltaista,
okraa ja luumua, tuulentuneiden peltojen mullankaipuuta.
Osaan vielä. Kaivata.
Ehkä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
