Hän?

Hän nousi ylös kahdeksalta
yrittäen henkiin herättää
sisintään, joka tuskin värähtää
voi tyhjän kuoren alta.

Vaan askel jäikin puolitiehen
sydän vaihtoi valittaen tahtia
repesi ja meni kahtia
- voi raskas muisto tappaa miehen.

Tuska tunki sieluun asti
poltti niinkuin sinihappo
- se oli tavallinen tappo
ei käynyt kivuttomasti.

Hän katsoi mainosta pisintä
ei lohduttanut huulten loisto
eikä latvahiusten poisto
- ei voitele ne sisintä.

Tahtoen olla "perillä"
hän vaieten ja hiljaa poistui
"kuin metsä - niin elämäkin soistui"
hän tuumi haavoittunut sydän verillä.

Kului aika ei arpeutunut haava
Hän tottui kipuun sekä vapinaan
kunnes sielu nousi kapinaan
- Ehtyi kirvelevä laava.

Viimein koitti uusi aamu,
nousi uuden päivän valo
Voimaa uhkui sydän jalo
- väistyi haalistunut haamu.