Jokainen aamu irvistää edellistä pelottavammin,
vaikka itse yrittäisin kauniisti hymyillä.
Se sivaltaa tuskan kämmenellä niin,
etten hetkeen kuule muuta kuin oman väsyneen hengitykseni.
Miksei nuo osat voi vaihtua.
Edes hetkeksi.
Onko väärin haluta antaa takaisin.
Onko väärin haluta edes hetken hymyillä aidosti.
En jaksaisi enää mennä nukkumaan tietäen,
että painajainen alkaa heti, kun saan unesta kiinni.
Ja että kun aamulla avaan silmäni,
lyödään minua taas ja irvistetään päin naamaa.
Odotan hyviä uutisia,
mutta ei niitä taida kenelläkään olla.
Ei kukaan lähetä ilon sanaa,
tähän osoitteeseen,
minulle...
Selite:
Niin.......turhauttavaa.......... :'(
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
