Kielletty rakkaus

Runoilija Cyberwolf

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 4.6.2004
Viimeksi paikalla: 9.9.2018 20:45

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Miten voit sanoa että olet hävinnyt kun et ole vielä aloittanutkaan?
 

Se on todellakin kummallista
miten kovin vaikeata on rakkaus
se hymyilyttää ja koskettaa...
se voi saada synkänkin päivän
aurinkoiseksi ja ikuisuudenkin
tuntumaan liian lyhyeltä hetkeltä
mutta miksi rakkaus ei voi olla
helppoa ja yksinkertaista, miksi
sen pitää kyyneleitä synnyttää?

Palatessani takaisin siihen hetkeen
missä olet edessäni läheisen
juna-aseman laiturilla yhtenä
kylmänä talvipäivänä, etsien
lämpöä palttooni sisältä, minä
muistan ja tunnen sinut vielä
tässä lähelläni missä olet aina
ollut, ei mikään voi sinua viedä
olet yhä hempein ja ymmärtäväisin
olet niin kovin kaunis kuin ruusu
olet sudenkorento salaisessa
kauniissa maailmassamme

Rakastuin sinuun jo kääntäessäni
selaimen sivua sinun kuvaasi sillä
tunsin sinun olevan erillainen
jotenkin, sitten kaikki mitä luulin
tietäväni rakkaudesta muuttui
minä en välittänyt enää ajasta
enkä siitä josko sinä voisit
välittää minusta vaiko ei...
oli vain ihanaa viettää päiväni
jutellessa sinun kanssasi
olisin tehnyt melkein kaikkea
ollakseni sinun poikaystäväsi

Ja hetken kallisarvoisen sain
rinnalla suurimman rakkauteni
mutta kaikkein kauniimmilla
tarinoilla on yleensä ruma loppu
niin kuin kuulla on pimeäkin puoli
Minä halusin niin kovasti sinun
hyväksyvän minut, halusin niin
kovasti olla sinulle se oikea
minä kai kyllästyin kulkemaan
varjoissa. Kyllästyin elämään
valheessa jota halusin niin
kovasti uskoa koska olit minulle
kaikki, olit minun maailmani
jota halusin sylissäni hoivata
koska se oli kauneinta mitä tiesin

Olisin vain halunnut elämän
normaalin niin kuin muut ihmiset
ympärilläni, olisin vain halunnut
olla sinun rinnallasi aina
lävitse tyynen ja myrskyn
niin kovasti odotin sitä päivää
sitten seisoimmekin taas juna-asemalla
sanoimme toisillemme hyvästit
mutten ikinä uskonut sinun
lähtevän, uskoin rakkauden tuovan
sinut takaisin vuoroveden lailla
koska todellinen rakkaus näyttää
aina totuuden ennemmin tai myöhemmin

Mutta vuorovesi ei ikinä palannut
kuutamo itki kadonnutta merta
ja sinä särjit sydämeni kahtia
löysit rakkauden toisesta paikasta
jossa vihdoin olit onnellinen
kerroit minulle että olin sinulle
tuonut tuskaa ja minä
ymmärrän sen nyt
joka päivä toivonkin
että voisin matkustaa ajassa
taaksepäin ja estää sen tuskan
ettei sinun olisi tarvinnut
minun takiani koskaan itkeä

Koska vielä tänäänkin minä
istun laiturillamme illan hämärässä
kuunnellen tuulen hiljaa kuiskivan
sinun nimeäsi, nähden kasvosi
kuun ystävällisessä loisteessa
ja itken kuutamolle kaivatessani
takaisin siihen aikaan kun kaunis
hymysi minut onnelliseksi sai
kun sinä olit lähdössä kotiin
pyörällä Joensuun juna-asemalta
muttet maltannut, sinun pakko oli
kääntyä takaisin ja katsoa minua
vielä hetken...

Minä yhä rakastan sinua niin
mutten voi sitä sinulle enää
koskaan kertoa... myöhästyin
minä nimittäin viimeiseltä junalta...
siksi istun yksin juna-asemalla
mietin mikä paha ei halunnut
meidän olevan pari, mikä voima
meidät kielsi vaikka niin kovin
kauniita olimmekin yhdessä
niinpä suljen silmäni kuvitellen
sinun istuvan yhä vierelläni
ja hymyilen koska tiedän että
rakkauteni sua kohtaan ei voi
kieltää kukaan...

Selite: 
http://www.youtube.com/watch?v=K8inZ2sg6d0
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot