Eksynyt sydän

Kuun valo läpi oksien
maahan laskeutuu
piirtäen tummia varjoja
syvälle sydämeni uumeniin

Minä kuljen alas rannalle
taapertelen paljoin jaloin
ulos laiturille puiselle
sen päähän istahtaen

Jalat vapaasti keikkuen
kepillä meren pintaa piirrän
viiltelen rikkoen kaunista
kuunvalon heijastusta vedessä

En voi jatkaa valehtelemista
elämäni ei onnellinen ole enää
yksinäisyys ja ikävä minut
on tehnyt surulliseksi

Minun sydämeni ei enää tiedä
mitä se oikein haluaa, sillä
oli jo kaikki mitä se kaipasi
yhä rakastan ja kaipaan sinua

Mutta olen katkera, elämäni on
täynnä kysymyksiä ilman vastauksia
olin rinnallasi niin onnellinen
kuin vain pystyin siinä olemaan

Syytän itseäni koska petin
sinua. Sekoitin elämäni peliin
sen jälkeen elämäni sortunut on
vähitellen pala palalta enemmän

Syöpyen sisältäni säästäen
vain ulkoisen pahoinvoivan
ohuehkon piikkisän kuoren
joka teeskentelee onnellista

Jos minusta todella välitit
mikset jäänyt? Miksi jätit meidät
puolitiehen? Miksi sinulla oli
niin kiire valita joku muu?

Minä muistan milloin tunsin
sinun vielä rakastavan minua
yksin kaukaisella lentokentällä olin
eksyneenä, sinä lohdutit kotoa

Minä niin kaipasin vain kotiin
luoksesi mutta pelkäsin ettei
mikään koskaan muuttuisi joten
päätin tehdä elämääni muutoksen

Palattuani sanoin etten sinua
enää rakasta, oli helpompi jättää
sinut kuin pysyä ja taistella
olemattomia tuuliviirejä

En ole jälkeenpäin päivääkään
voinut antaa itselleni anteeksi sen
joskus valehtelee suojellakseen
sitä mitä rakastaa eniten...

Sinua