Kaikki sata valkoisen sävyä
iskevät silmiini kun
kävelen kotikulmillasi
Jokainen kadunkulma on
uusi jännitysnäytelmä
Jokaisessa ratikassa sinä olet
näkisin jos vain uskaltaisin
kohottaa katseeni
Näiden harmaiden talojen ikkunoiden taakse
kuvittelen sinut
Niin monet päänsisäiset riitamme sinä
sovitat pelkästään hymylläsi
Sitä vähää minkä tiedän,
inhoan
vaan kaikkea tuntematonta
olematonta
sitä minä sinussa rakastan
Ja pimeässä sinä istut
hieman liian lähellä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
en osaa kunnolla eritellä että mikä tässä runossa kolahti, mutta jokin sen aiheutti ja lujaa sittenkin! :) hieno runo, suosikkeihin menee --->
Runojasi on mukava lukea. Pidän tästäkin paljon, tuo loppu on ihanasti jätetty avoimeksi.