Ilma, jota hengitämme

Katseesi sen kertoi
kaikkeen ei olisi sanoja
ei kuvia, ei kuvitelmia

Tarvitsen kosketustasi
kertomaan kaiken sanattoman 
alleviivaamaan kauneuden
syvimmän olemuksen

Kun yötaivas puhkeaa liekkeihin
sydämeeni syttyy roihu
Revontulien valossa 
suurimman männyn juurella
kevyt kosketuksesi
hakeutuu hennoin kaarin
kohti määränpäätään
kauneinta

Silmistäsi
koskemattomaan sieluuni
kuin ei kukaan
kuin ei koskaan
Ikiunta uinuneet tunteet
ovat käsissäsi nyt
Punothan minut hellästi
säie säikeeltä
Uudeksi, eläväksi
kunnes olen valmis 
lepäämään rakkaudessa 

Meissä,
joiden kasvot heijastavat
kaipauksen kyynelistä syntynyttä
kahden ihmisen
kahden tulen
yhteistä sielua