niiden sormien kosketus jäi
iholleni asumaan
ne sormet laskivat
selkänikamani
uudelleen ja uudelleen
ja minusta tuntui että
luku pieneni
ja minä pienenin
pakenin kohti kuolemaa
kunnes taas huulet suutelivat
minut lähemmäs tätä hetkeä
lähemmäs elämää
huulet suutelivat ääriviivani näkyviin
jotka sormet olivat silittäneet piiloon
ja niin minä katosin
palasin
uudestaan ja uudestaan
niin suuri nautinto
että se on kuin pieni kuolema
josta on ihana palata takaisin
pieni kuolema
jota odottaa
jota kaipaa
himoitsee
halu!
onko koskaan ollut mitään
niin pakottavaa
mutta
niin pyyteetöntä
Selite:
Niin on päässyt käymään, että minä olen ihastunut. Pelottaa. Mulla on mennyt niin monet sukset ristiin että olen todennut olevani tosi huono hiihtämään...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
