Nimetön

Milloin tämä meni näin?
Kaikki kääntyikin perheessämme väärinpäin...

Rakastan sua tietenkin,
mutta haluaisin aikaa itsellenikin...

Sydämeeni sattuu kun nään sun kärsivän,
yöhön kuulen sun yksinäisyyttäs itkevän.

Koti ennen niin rauhaisa,
turvapaikka pahan olon, maailman meluisan...
Nyt ahdistuksen pesäksi muuttunut,
ei täältä rakkautta puuttunut...

Nyt pelkkää yksinäisyyttä...

Minäkin kaipaan...
Tunnen surua, yksinäisyyttä,
suurta kaipuuta...

Milloin sain viimeksi sulle suruni kertoa?
kotona omana itsenäni vain olla?

Pitää vuoksesi roolia aamusta iltaan esittää,
en jaksa enää tätä näytelmää!!

Olen kuitenkin tyttäresi!
Itsekkin masentunut,
yksinäinen...

Haluan auttaa, olla tukena!
Silti haluan hetkiä joita voin pitää aivan omina...

Masennus tää kalvaa sydäntäin,
nään taas sun kappaletta haikeeta kuunnellessas
...itkevän...

Äiti...

Rakastan sua valtavasti,
mutta tää taakka on liian suuri mun kannettavaksi...

*auttakaa joku*
Yksinäinen kuiskaus pimeyteen hukkuu,
hetki yksin,
äiti nyt jo nukkuu...