Astun alas aurinkoon
Jonkun toisen mielen karkeloon
Itseäni ihmettelemään
Tutuin ja tuntematon
Tätäkö vain se elämä on?
Nauru nauramaton
Vaik' tuskien kautta mun kulkuni vie
Silti tiedän, onhan se lempeämpikin tie
Liejua löllöintä luotasin
Kas, jo löysin helmen, jos toisenkin
Arvotomallekin armollisen
Kukkameren kivisen
Sekin syvänteessä sydämen
Erämaani erheiden
Vaik' mutkien kautta mun polkuni vie
Silti tiedän, onhan se päällystettykin tie
Mut' olenko sittenkään valmis
Jättämään kaiken tään
Sillä yhä asfaltin raosta
Auringonkukkain pilkistaa
Selite:
;)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienonhienoa runollista kieltä käytät, mutta ehkä jotkin sanavalintasi kaipaisivat vielä hieman harkintaa. Kokonaisuutena pidin tästä ja muistakin runoistasi. Taidankin tallentaa sinut suosikkeihin... on mielenkiintoista seurata kehitystäsi.
Hyvää syntymäpäivää! =o)
Mielenkiintoinen rytmin vaihdos keskellä runoa, kaksi kertaa. Onnea!
Sivut