Rehellinen häpeä

Runoilija hourekuljetin

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> hourekuljetin kuva
mies
Julkaistu:
215
Liittynyt: 11.10.2024
Viimeksi paikalla: 17.8.2026 6:50

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

404

poem not found

 
 



En muista paljoakaan mullasta tai auringosta.
Kannan laineita jo aivan liian monesta.
Jähmettyneet lastut
tanssivat väkevien lauluja.

Pieni pisara mustaa lammasta
ottaa täyden maskin.
Liero pujottaa koukkuunsa nälkäisen katseen.
Pystyyn jääneet

kurkottavat yhä kierommalle,
                   sitovat latvansa syvälle nieluuni.

Tiedän mitä haluan.

Toivon silti ettei valkoinen tarina suuttuisi
kun lakkaan 
jakamasta mataluuttanne.

 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot