Tulva

Olen kokenut huonoja päiviä kuten huomisen
ja eilisestä en mene takuuseen.
Satiirin luottoluokitus on muutettu dokumentiksi.
Todistuksia lukiessa sivun reuna leikkaa silmääni haavan.

Mikään ei enää mene kuten ajattelin.
Kaikki menee
silloin kun en suunnittele mokapaloja koulun myyjäisiin.
Aina joku nonparellivaras
osaa ujuttaa kirjekuoriin ruisleipää ja metrilakua.

On toki monia nerokkaitakin dubbauksia 
muttei toisaalta yhtään viisasta kulttia.
Mihin enää pyyhkisin käteni, kun lapsuuden sankarini
kunnon pyhimyksen tavoin
sotkee itsensä toisen hammasrautoihin?

Tässä julmassa ihmispyörteessä
lienee turha pyytäkään, ettei objektiivi särkyisi uudelleen.

Sekoitan noidannuolen rakkauteen.
Suhteeni nousevat ja kaatuvat Aliasta pelaamalla.
Elämää enemmän kunnioitankin intoa ja himoa,
jos minulla vain olisi intohimoa
muutenkin kuin muistella Taistelu-Jaskaa tai
Anttilan alusvaatekuvastoa jättimäisten tattien kasvualustana.

Olen ollut selvä
niin kauan, että alan näkyä muita heikommin.
Kun näin kalsea junttura katsoo tätäkin luukkua,
on ruutuja aina yksi liikaa
mutta hiidenkiviä sitäkin enemmän.