Viinilasi täynnä syksyn suudelmaa;
kellertäviä, punertavia naamioita,
keskusteluja ilman loppuja,
naisia,
jotka eivät aja säärikarvojaan
kellun
kohti kaukaista kattoa, luvatonta poissaoloa
omasta itsestäni.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
antaa sille luvan tai ei hieno runo!
Sivut