Pitkän kuljetun silmänlumeen jälkeen kosketan kotia.
Keittiö on kanveesissa
täynnä revittyjä auringonnousuja.
Hän makaa hujan hajan, ajattelee
miten aavikon pitkät pisarat kasvattavat juuriaan ihon alle,
paistinlastaan naulattu varjon liverrys puhkeaa hyttyseksi vatsaan.
Jääkaapin sisällä
lapset tappelevat matalikkoon juuttuneesta korvasta.
Tiikerin suu on yhtä kärpäspaperia.
Kasvoihin hirtetty juorujen kudos kimaltaa.
Haluaisin unohtaa, kumota undulaatin lait.
Sammutan vain lattialle läikkyneen mehun.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
