Ruvista arviksi

Mitä sanoisin sille tytölle
joka nieli kyyneleensä
pelkonsa
haavojensa haamukivun?
Jos tapaisin hänet muuallakin
kuin keksityn epätoivon hetkissä?

Kertoisin
että koittaa päivä
jolloin pyöreä nenä
ja litteä peppu
eivät itketä paljon yhtään,

miten vielä jonain päivänä
hän uskaltaa juosta
julkisella paikalla;
ei pakoon eikä pakosta
vaan huvikseen.

Mutta enemmän kuin mitään
kertoisin
kuinka tulee hän
joka tanssii kanssaan
kaikki ne tanssit
joita muut ei-

joka joskus salpaa hengen
ja silloinkin kun ei
tuo kaupasta pyytämättä mandariineja;
joka silittää ääriviivoja
joita hän vihaa ja vihaa.

Kertoisin kunnes uskoisi.