Muistan,
kun olin viaton
ja naiivi.
Elin omassa pienessä maailmassani,
satukirja oli elämäni.
Kunnes havahduin todellisuuteen,
eikä elämässäni ollut
prinsessaa,
eikä prinssiä.
Lohikäärmeitä,
miekkoja
eikä yksisarvisia
ollut missään.
Kupla pääni yläpuolella,
RÄJÄHTI.
Avasin silmäni,
siinä oli todellisuutta
kerrakseen.
Selite:
Näin se elämä menee..luin vanhoja kirjoituksiani ja tajusin, etten enää ole se viaton tyttö, elämä on kuljettanut ihan erisuuntaan mihin olin menossa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Karu todellisuus kävelee vastaan, Upeasti purettu sanoiksi.
niin sitä huomaa ettei pysty aina johtamaan omaa elämäänsäkään. Itsekin huomasin että elämäni vei ihan eri suuntaan kuin mihin minä sitä ohjasin, mutta antaa viedä.. Nätti runo :)
Karu todellisuus kävelee vastaan, Upeasti purettu sanoiksi.
niin sitä huomaa ettei pysty aina johtamaan omaa elämäänsäkään. Itsekin huomasin että elämäni vei ihan eri suuntaan kuin mihin minä sitä ohjasin, mutta antaa viedä.. Nätti runo :)