Kallionsa vanki

Istun yksin täydellisyyteni kalliolla
Halveksin kaikkia jotka ovat alapuolellani
Kylven omassa ylivertaisuudessani
ja piehtaroin paremmuudessani

Katselen alas ja nauran kaikille
Kunnes
Giljotiinin terä putoaa ja katkaisee nauruni

Sinä!

Kävelet lähemmäs vaatimattomana kuin kerjäläinen
Ojentaen kätesi
Et anele

"Kuinka julkeat!!!"
Et vastaa minulle vaikka huudan
Kiroan sinua
Mutta kuin mykkänä seisot kallioni juurella

Ikiteräksisien kilpien lailla
järkähtämättä heijastat minun kuvani ylös kalliolle

Silmäni itkevät punaisia kyyneleitä
"Ei!"
"Tuo en ole minä!!!"
"Minä olen täydellinen!!!"
"Miksi näen vain hirviön?"

Putoan
Kivet repivät hirviön riekaleiksi
Oman kallionsa kivet sen tappoivat
Kallion jolla se kerran oli täydellinen

Nostan katseeni maasta
Olet siinä
"Miksi tarjoat kättäsi minulle?"
Hymyilet
Katseesi sitoo ruhjoutunutta sydäntäni

Tartun käteesi
Enää en ole täydellinen...

mutta kokonainen
sitä minä olen