Meitä huvitti katsella kun ystävämme
minkkiturkiksiksi muuttuivat
Pelastuksesta turha haaveilla
Vaikka lämpöä haikailimme,
emme osanneetkaan etsiä
peilistä rakastuneita luurankojamme
Niin leikitellen ilma kantoi ääntäsi, sä sanoit:
”Lennä, koska rotat ei lennä.
Lennä, koska rotat ei lennä!
Hampaanjäljistä meidät voi kuka vain tunnistaa”
Hyvä oli kieriskellessämme kasvottoman vuokranantajan,
johtajan lämpöisessä kolossa, yhteisessä
Enkä pysty sitä viimeistäkään sähköiskua
siellä tarhalla unohtamaan
Missä tyttö onkaan kun taivaassa näin sen nahan
ketun harteilla ja
omatuntomme palautti meidät
saaliin ominaisuuteen
Lennä koska rotat ei lennä
Lennä, koska rotat ei.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit