Rakkaani, kiitos kirjeestäsi. Kirjoitit sen, etten tuntisi sinun olevan maailman toisella laidalla vaan vierelläni kuuntelemassa sinitiaisen laulua juuri saapuneelle keväälle. Näen ikkunasta heijastuksen yksinäisyydestäni, kuulen äänesi uidessani sanojesi altaassa päästä päähän – uudestaan ja uudestaan. Sepustuksesi, vaikka kuinka arkipäiväinen on kaikki mitä tarvitsen, sillä sirkutus ei jatku loputtomiin. Pian lintu lähtee lentoon ja sinä jäät edelleen paikoilleen, kuten minäkin – todellisuus pukee itsensä aamupäivän sävyttömyyteen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit