Maailman toisella laidalla

Runoilija ikuinenromantikko

Rakkaani, kiitos kirjeestäsi.

Kirjoitit sen, etten tuntisi sinun olevan

maailman toisella laidalla 


vaan vierelläni kuuntelemassa

sinitiaisen laulua

juuri saapuneelle keväälle.


Näen ikkunasta heijastuksen

yksinäisyydestäni, kuulen äänesi

uidessani sanojesi altaassa


päästä päähän – uudestaan ja uudestaan.


Sepustuksesi, vaikka kuinka arkipäiväinen

on kaikki mitä tarvitsen,

sillä sirkutus ei jatku loputtomiin.


Pian lintu lähtee lentoon ja sinä

jäät edelleen paikoilleen, kuten minäkin –

todellisuus pukee itsensä


aamupäivän sävyttömyyteen.
oletus

Kommentit

Haikea ja kaunis
Näin keväisin usein tunteet korostuvat enemmän.
 

Käyttäjän kaikki runot