kulkureitit tukossa
emme pääse sisään, emme ulos
ja tässä välitilassa
tuuli puhuu minulle
kieltä, jonka sanakirjassa kaikki
on vinossa
sanat pistelevät poskiani,
pistävät minut poskeensa
mitä kauemmin tuuli puhuu,
sitä vähemmän ymmärrän
laitan sanan kiertämään
se jatkaa matkaansa,
pyörii,
pysähtyy oksalle lepäämään
Päivän sana on tänään kylmä:
"Vanitas vanitium et omnia vanitas."
Ja kuin jäätyvä vesi halkaisee puun,
jäädyn,
halkaisen ilmaa
routarajan alla sydämenlyönnit iskevät
kaipuuta talviunille, kotiin,
jota ei ole
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämän eka säkeistö nappasi mukaansa ja olisi riittänyt jo itsestään runoksi. Viimeinen säkeistö on myös mieleeni, jotenkin todella voimakas ja pakahduttavat. Näiden rinnalla väliin jäävät haihtuvat helposti mutta sopivat kyllä mukaan(:
puhuttelevaa tekstiä. erittäin hienosti kerrot kaipuuta ja kylmää oloa. hienoa.