Mietiskelen silloin tällöin
hetken taikka kaksi.
Mietin syntyjä syviä,
käy mieli raskahaksi.
Herää kysymykset suuret
suuressa linnassani,
…ja olen itse niin kovin pieni
kruunu otsallani.
Onko suurta tai pientä olemassa,
jos kaik’ onkin yhtä ja samaa?
Onko kaksin sittenkään kauniimpaa,
onko rakkaus lemmen lamaa?
Kun vaimo on kuninkaan tyttö
ja rakkain pienoinen piika,
täytyy peittää nuo suuret tunteet
ja intohimo liika.
Katoaako maailma
jonain päivänä
jalkain alta,
kuin katoaa kerran myös
tuo mahtava
maallinen valta?
Selite:
Vähän perinteisempää tähän väliin. x)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo!
Perinteikkyys toimii oikein hyvin. ;)
Hienot riimit ja tarina!
tykkäsin oikein kovasti! :)