Yksinäisyys on ystäväni.
Kukaan ei minua huomaa,
kukaan ei minusta välitä,
kukaan minua ei kaipaa.
Vain yksin pystyn olemaan täysin rehellinen itselleni ja muille.
Tunnistan itseni vain yksinäisenä.
Kuinka voisinkaan muuttua,
jos haluan vain olla yksin?
Kuinka minua voisikaan lähestyä,
kun en anna siihen mahdollisuutta?
En halua olla yksinäinen,
haluan sitoutua ja olla täydellinen,
kokonainen... en vain puolikas, pariton, vailla kumppania...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkää tilitystä. Muista kuitenkin: Ihminen ei ole puolikas vaikka olisikin sinkku. Ihminen on kokonainen itsessään. Ei toista voi rakastaa, ellei ensin itseään.
Niin tosiaankin. Ei se kumppani ihmisestä ehjää tai kokonaista tee.
"Kuinka voisinkaan muuttua,
jos haluan vain olla yksin? "
Ei tuossakaan mielestäni ole mitään pahaa. Ja jos et halua yksinäinen, mutta haluat olla yksin. Se on paradoksi jos mikä :)
Kauniisti kirjoitettua pohdintaa.
Hyvää syntymäpäivää!