Olen nähnyt auringon
aamunkoiton, valon
Nähnyt tähtitaivaan
pimeän, yön
Rakastanut, pelännyt
pelännyt rakastavani
yhä uudelleen
Pohjattoman ilon
vihan, tyhjyyden
kosketuksen
Katsonut tulevaisuuden
tuolle puolen,
vanhuuteni päiviin,
meidän päiviimme.
Rakentanut valheesta
itsestäänselvyyksistä
tukevan tornin
Ja nukahtanut
kaiken unohtaneena
sen juurelle
Vihassani, riemussani
kiehun ja koen
kuolemattomuuden
Vaikka tietämättäni
minut on jo
murheeseen surmattu
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis runo :)
Upeaa tekstiä.
Uskoa,rakkautta,vihaa,epätoivoa.
Kaiken olet saanut mahtumaan
hienoon runoosi.
Helposti aiheesta toiseen soluttautuvaa
tekstiä, vaikka loppu onkin
aika surullinen.