Jotenkin pelkään,
että rakastan merta
vaikken sitä kunnolla
koskaan ole nähnytkään
Sen syvä ja pimeä olemus
alati myrskyävä ja
yhtäkkinen tyyneys
rajoihin piirretty äärettömyys
huuhtoo sydämeni rantakaistaa
Taloon meren rannalla
on helppo muuttaa
ja unohtua
viettää ihmisikä
ja enemmänkin
äärellä rikkauksia
täynnä olevan tyhjyyden
Herätä ja nukahtaa
suolaiseen tuoksuun
kuulla lintujen äänet
ja tuntea ikuinen tuuli
päivien päättyessä
heittäytyä vesien vietäviksi.
Selite:
Pitkän hiljaisuuden jälkeen uutta tuotantoa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunista, jotenkin niin hieno!
Keinuvaa ja kaunista. Erityisesti pidän ensimmäisestä ja viimeisestä säkeistöstä.
Kaunista <3
Oih... miten ihastuinkaan tähän runoosi.
Meri itsellenikin läheinen, ja talo meren rannalla unelmani.
Hienosti ja Omaperäisesti kirjoitettu runo, jossa jotakin `vanhaa` ja tutun merellistä, ja samalla tuoreutta.
...runoaarteistooni tallennan...
hyvin kaunis runo, pidän!
kaunista, jotenkin niin hieno!
Keinuvaa ja kaunista. Erityisesti pidän ensimmäisestä ja viimeisestä säkeistöstä.
Kaunista <3
Oih... miten ihastuinkaan tähän runoosi.
Meri itsellenikin läheinen, ja talo meren rannalla unelmani.
Hienosti ja Omaperäisesti kirjoitettu runo, jossa jotakin `vanhaa` ja tutun merellistä, ja samalla tuoreutta.
...runoaarteistooni tallennan...
hyvin kaunis runo, pidän!