Oisi silloin jo aikaa sitten
pitänyt taantua lapseksi.
Olla ikäisensä veroinen
tunnetilaltaan
ja tarpeeksi pienissä kengissä.
Oisipa silloin ollut äiti pitämässä kädestä,
kääntämässä päätä muuanne
kun näytän vanhalle sedälle nuken avulla
mihinkä minua koskettiin.
Kerran taikka kaksi...
Saisin painajaisille oman nimensä,
kansion metalliseen lokerikkoon.
Antaa ajan kasvattaa aikuiseksi
kun tämä kaikki on ohi.
Selite:
puran taas menneitä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Huh, onpa raskasta. Käsittämätöntä mitä kaikkea ihmiseltä voi riistää sairailla teoilla.
todella ahdistava tunnelma runossa,
mutta tykkäsin tästä todella paljon.
välillä tuntuu että kyseinen aihe liiankin
todellinen joillekkin ihmisille,
hyvä että joku osaa tästä näin hyvin kirjoittaa. thnks for this one.
Rankka ,ahdistava ja kaunis samaan aikaan.
menneet palaa aina silloin tällöin kummittelemaan ja useimmiten ei juurikaan tervetulleena
Ahdistavuudessaan kaunis runo. Otsikko nitoo hienosti koko ajatuksen yhteen. Hätkähdyttävä.
Tämä oli tajuttoman surullinen, ainakin sillä tavalla kun itse sen luin. Harmittaa, kun lapsen ei anneta olla lapsi ja se kostaantuu tulevaisuudessa.. Toivottavasti sen tasapainoin aikuisuuden alussa saa saavutettuaan. Kukaan ei saisi olla isommissa saappaissa kun mitkä olisivat sopivat. Tykästyin tähän runoon, varmasti hyvää purkuprosessia.
Sivut