Kaksi keskustelua
Näytelmä koostuu kahdesta keskustelusta,
ensimmäinen keskustelu älyllinen,
keskustelijat ikääntynyt Shakespeare vuoteessa
ja varjo;
toinen keskustelu romanttinen
Tapahtumapaikka kahtiajaettu teatterinäyttämö,
näyttämön vasemmassa puoliskossa (katsojista katsottuna)
lavastettu makuuhuone: jykevä puuvuode, tammea,
vuoteen oikealla puolella yöpöytä, jolla kynttilä,
vuoteen vasemmalla puolella pimeys, josta varjo puhuu
sängyssä makaavalle
Shakespeare makaa yöpukeissa,
puoli-istuva asento,
kynttilä luo lepattavia varjoja hämärään huoneeseen
pimeän erilaisia sävyjä harmaasta mustaan,
varjot sulautuvat pimeään
Seinäkulissi jakaa näyttämön;
seinän oikeanpuoleisessa interiöörissä:
romanttiset keskustelijat sohvalla vieretysten,
ehkä takan ääressä, ehkä puisilla tuoleilla
pöydän ääressä toistaan vastapäätä,
ehkä jakkaroilla istuen
(huoneen sisustus sekä keskustelijoiden sukupuoli ja
hahmot vapaasti kuviteltavissa)
Keskustelijoiden lisäksi kertojan ääni
sekä naureskelija
Esirippu avautuu
(klassisella kitaralla ja huilulla soitettu melodia,
jota näytelmän henkilöt seinän kummallakin puolella
liikahtamatta kuuntelevat)
Musiikin päätyttyä kertojan ääni,
voimakkaasti, lakonisen toteavasti, hivenen
juhlallisesti:
ENSIMMÄINEN KESKUSTELU, SHAKESPEARE
Kynttilä lepattaa,
näytelmäkirjailija puhuu
vasemmalle puolelle
pimeään,
voimakkaasti runollisella poljennolla:
Myötätuulta jos
et löydä, vastatuuleen
kusta kannattaa -
kas, muuten pahka otsaan
nousee, päätä pakottaa
Hassulta ehkä
jos kuulosti juttu tuo,
mietihän tässä
rannallasi seisotko
aaltoihin pissimässä Naureskelija:
(äkillinen hohotus taustalla)
Jos vieläkään ei
miltään tunnu, pärskeille
myös suusi avaa - (pätkä hohotusta kaikuna, delay)
kasvoille kuohahtaa vain
meri - eipä kummempaa
Vaikenee, jää katsomaan varjoihin
suu puoliavoinna
Varjo:
Kumpaa tarkoitat
kun mulle lausut tuota,
vastoinkäymiset
että itse itselle
olen kaikki hankkinut
Ja omaa syytä
tuskani ovat kaikki,
ne kaikki olen
teoillani ansainnut,
itse vaatteet tahrinut?
Vai olisiko
että piruilematta
kunniaakin teet:
pääasia on että
päässä aina jytisee?
Vastaa varjolleen välittömästi,
kiirehtivällä, vähän hengästyneellä äänellä:
Sitä mietithän
näin ystäväni kallis,
pohdit hetkisen
kusta käskinkö tuuleen
vai kääntäen kielsin sen
Pohtiessasi
asiaa ylen suurta
itse asian
jo unohdatkin kalliin,
jää hevosesi talliin Naureskelija:
(vaimeaa hihitystä, osittain samanaikaisesti
On todellisuus puhujan kanssa, puheen takana)
enemmän kuin tätä tai
sittenkin tuota,
jos riimittelin että
saisin vain jutun juurta
(pätkä hihitystä, vaimeasti)
Kertoja poljennollisesti, ei liian korostavasti,
juhlavasti mutta ei mahtipontisesti:
Niin kirjailija
kuolinvuoteellaan puhui
itsensä kanssa
kuin henkilönä
itsekin näytelmässään
vähemmän poljennollisesti,
mahtipontisemmin:
Kaukaisuuteen nyt
katselemaan jääkin, suu
hieman raollaan
jotain kuulee, näkee taas
suuren loppukohtauksen
vaimeammalla äänellä, ei poljennollisesti
eikä mahtipontisesti, haikeasti mutta ei
alakuloisesti, selostavaan tyyliin:
Kevät pakenee
käden kohtaava käsi
kohti syksyä,
nopeasti jäähtyivät
suudelmat alkukesän
voimakkaalla äänellä kuivakkaan lakonisesti:
TOINEN KESKUSTELU, ROMANTTINEN
(Shakespeare ei näytä olevan tietoinen seinän takana
käytävästä keskustelusta, tuijottaa edelleen
vastakkaiseen suuntaan, varjoihin -
ehkä luulee keskustelun käytävän siellä, varjossa
johon katsoen tavoittaa osan sanoista epämääräisesti kuin
hyvin kaukaa, unohtuneina?)
Romanttinen keskustelija, hieman tunteellisesti
ei liian korostuneesti, ei poljennollisesti:
Muistatko miltä
tuntui rannan kalliot
vuosia sitten
toukokuun hämärässä,
illassa viileässä
Kun huuliasi
lämmittivät huuleni
rakastavat ja
sinulle totta olin
hetken aikaa enemmän
Eikö ollut niin,
siihen hetkeen kiteytyi
menneisyys kaikki,
Naureskelija: (äänekäs hohotus taustalla)
tulevaisuudeksi se
avautui, tieksi uuteen?
(hohotuksen kaiku, delay)
Toinen romanttinen vastaa,
tunteellisemmin kuin vastapuolensa,
poljennollisemmin
En haluaisi
kuulla, vaikene, nyt se
liikaa sattuukin,
kuinka luulinkin silloin:
pettymykset tarvittiin
Ja että jälkeen
kipeimpien vaiheiden
osaisin arvon
antaa rakkaudellesi
aivan pyyteettömälle
Kuinka lopulta
meillekin kävi sitten
niin, että mikä
kauneinta oli, nyt sattuu
kipeimmin juurikin se
Ensimmäinen puhuja,
ei tunteellisesti, pohdiskellen:
Kuinka laimenee
rakkaus palava, aito
jonka uskottiin
sydämen haavat kaikki
kauniisti parantavan
Niinpä rakkaani
tiedä en, se salaisuus
on kummallekin
meille, parhaamme varmaan
teimme onnemme eteen
(pätkä hihitystä, vaimeasti)
Puheen intensiteetti (tempo ja poljento) kasvaa -
kuin puolustautuen näkymätöntä naurajaa vastaan:
Ei syy minussa
olla voinut ainakaan,
suojassa pidin
liekkiä tai kukkaasi
alla kämmenen vahvan
Kertoja, ulkokohtaisen paatoksellisesti, ei tunteellisesti,
ikäänkuin raflaava loppuhuipennus, yhteenveto:
Alla kämmenen
vahvan, siinä lieneekin
tragedian syy,
ei tilaa ollut olla
ja itsenään hengittää
Sitten:
Esirippu laskeutuu
Nauraja puuttuu puheeseen -
voimakkaasti, efektoidulla äänellä:
Hetkinen vielä!
Ei näytelmää lopettaa
voi huippukohtaan
Nyt vasta todellinen
leikki alkaa, maskit pois!
Romanttisen keskustelun toinen osapuoli, kiihkeästi:
Totta emmekö
toiselle olleet, emme
alussa edes -
oman toiveen heijastit
minuun, sillä ahdistit
Nyt ymmärränkin
sen, haavetta vaativaa
kannoin harteilla
ja muottiisi ahtaaseen
yritin ahtautua
Ja juuri siinä
missä kiihkeästi niin
suhteemme eteen
kaiken uhrasin, kaiken
menetin, katosin pois
(Klassisella kitaralla ja huilulla soitetun melodian alkuosa,
melodia päättyy kesken, huilun ääni jää hetkeksi
ilmaan, väreilee salissa)
Shakespearen varjo:
Ja juuri siinä
missä kiihkeästi niin
suhteemme eteen
kaiken uhrasin, kaiken
menetin, katosin pois
Shakespeare kohottautuu käsien varaan,
katsoo pimeään kuin näkisi siellä
jotain - toistaa varjon lausumat sanat,
vaimeasti ja ilman poljentoa
Ja juuri siinä
missä kiihkeästi niin
suhteemme eteen
kaiken uhrasin, kaiken
menetin, katosin pois
Ryhdistäytyy, löytää jälleen runollisen äänensä
lausuu mahtipontisella poljennolla
Jos vieläkään ei
miltään tunnu, pärskeille
myös suusi avaa -
kasvoille kuohahtaa vain
meri - eipä kummempaa
(Hiljaisuus)
Toistaa vaimealla, juuri ja juuri
kuuluvalla äänellä, ilman poljentoa
meri - eipä kummempaa
Nauraja:
(ERITTÄIN VOIMAKASTA HOHOTUSTA)
Kertoja:
Esirippu, nyt
laskekaa esirippu -
kauheaa jo on
Nauraja pilkallisella äänellä, ironisoiden
ja ilvehtien:
Näytelmä koostuu
keskusteluista, yksi
keskusteluista
älyllinen, puhuja
kuuluisa kirjailija
Shakespeare käännähtää seinän suuntaan
ällistynyt ilme, kuin nyt vasta
näkisi seinän,
jotain kaukaista aavistellen
(ei edelleenkään kuule keskustelijoiden eikä
kertojan ääniä hyvin, ainoastaan naurajan äänen)
Kertoja:
Esirippu nyt
laskekaa esirippu -
Nauraja jatkaa:
Hänen varjonsa,
ja toinen keskustelu
Esirippu nyt
antakaa esiripun
Nauraja saapuu näyttämölle,
tulee oikeasta takakulmasta, astelee
romanttisten editse
etuosaan, lähelle lavan reunaa
Musta frakki, valkoinen paita
solmio, silinterihattu
maskeeratut klovninkasvot
pellenenä
Mikrofoni kädessä, saamastaan huomiosta
nauttien, sanoja korostaen, ilmehtien
irvailee täysin sydämin:
ja toinen keskustelu
romanttinen on,
keskustelijat ehkä
sohvalla vieretysten
Romanttinen:
Saanko minäkin
puhua vielä, saanko
puhua teille
Nauraja seisahtuu
liioittelevaan asentoon, kädet ilmassa
pää kallellaan, kasvot yleisöä kohti, kuuntelee
romanttisen ääntä jostain takaviistosta
Ensimmäinen romanttinen keskustelija, hiljaa:
Älkää, älkää nyt
enää hyvät ihmiset -
meitä revitte
Jää istumaan lannistuneessa asennossa, pää painettuna
(Marssimusiikkia)
Toinen romanttinen lähtee kävelemään naurajaa
ja mikrofonia kohti, marssimusiikin tahdissa
(Marssimusiikki päättyy)
Kertojan ääni
aiemmin lausutun toistona:
Alla kämmenen
vahvan, siinä lieneekin
tragedian syy,
ei tilaa ollut olla
ja itsenään hengittää
Nyt kertojakin säntää lavalle -
juoksee näyttämön vasemmasta laidasta, varjoista
Sieppaa mikrofonin, puhuu siihen
Esirippu, nyt
antakaa esiripun
jo laskeutua -
tämä nolouden huippu,
näyttämöllä alasti
Kertojan ja naurajan selän takana
liikkeelle lähtenyt romanttinen putoaa nyt
polvilleen, nostaa kädet taivasta kohti:
Tankarunouden rajoista viis, niitä en jaksa enää -
se hiivatin mulkku mua nöyryytti, rakastavin käsin lisäsi elämäni
katkeraa taakkaa, jaksa en elää, jaksa en sitä enää, en
tämä näytelmäkin jonka luulin oloani helpottavan,
oman hiivatin spektaakkelinne siitä teitte
Seinä kaatuu, lämähtää sen ensimmäisen romanttisen, vaienneen
istujan päälle -
seinättömäksi jäänyt Shakespeare
vuoteella alkaa vääntelehtiä, kouristella, ruumis ponnahtaa
mutkalle, kädet riuhtovat kuin
kohtauksen kourissa
Ensimmäinen romanttinen keskustelija
ryömii seinän alta, rientää
sängyn ääreen
Myös toinen romanttinen keskustelija tulee
kertojan ja naurajan selän takaa -
ja tiputtelevat ruusun terälehtiä
kuolinkouristuksissa riuhtovan näytelmäkirjailijan päälle
Kertoja ja nauraja alkavat tanssia ripaskaa
lavan etuosassa,
alastoman kertojan elimet hetkuvat
Äkkiä lavalla on joukko
tiukkoihin tanssiasusteisiin somistautuneita
seksikkäästi vääntelehtiviä varhaisteinejä helsinkiläisestä
tanssikoulusta (tässä on puhtaasti ajateltu pääsylipputuloja),
mukana muutama avoliitossa elävä ylistystanssija, jotka
oli helppo houkutella esiintymään
Kertojaa alkaa pierettää, jalkovälistä nousee
sydämenmuotoisia saippuakuplia, ne
sykkivät musiikin tahtiin
(bassovoittoista discojumputusta 90-luvulta)
kohotessaan salin kattoa kohti joka etääntyy etääntyy
(kuplien mukana nouseva katto kohoaa avaruuden tähtisumuun)
Osa nuorimmista tanssijoista alkaa riisuutua,
ja kertojan takapuolesta kohoaa yhä suurempia kuplia
näytelmäkirjailija kouristelee ja korisee,
ruususilppua sataa
tiheästi hakkaavia strobovaloja tanssijoiden liikkeissä
(valoista on varoitettu ohjelmalehtisessä:
saattavat aiheuttaa epileptisiä kohtauksia sensitiivisille
katsojille)
kaikki tanssijat ovat nyt alasti
(avaruuteen piirtyy ellipsejä ja monikulmioita, tähtikuviot
muotoutuvat uudelleen, saavat uusien muotojen
mukaisia nimiä:
kaksitoistakyttyräinen kameli, rulettipöydällä pyörivä
koronan keppi, jerry cottonin jaguaari, troijan keppihevosen
kakkara, sanna halla-aho ja jussi voi-mariini,
jukka harris, ihan kamala hankamäki)
Nauraja
juoksee yleisön seassa,
niiden jotka vielä ovat salissa,
tarjoaa näille mikrofonia:
Naurakaa tekin
suureen ääneen naurakaa,
hermosoluja
nauru uudistaa sekä
niveliä vetristää
Runot ohjelmalehtisissä sekaantuvat,
muodostavat kakofonista puhetta katsojien rintalastassa,
liimautuvat sormiin ja otsalle, höpisevät rivosti:
muistatko miltä
tuntui kuolinvuoteellaan
suuren loppukohtauksen
taas näkee, kuulee jotain
hieman raollaan
käden kohtaava käsi
rannan kalliot vuosia sitten hämärässä
huuliasi juuri siinä huuleni lämmittivät missä
kiihkeästi niin menetin ja pois
katosin
jos meri ei tunnu
suusi avaa, avaa suusi, suusi avaa
rakkaani niinpä
kauneinta oli, nyt sattuu
kauheaa jo on
itseänsä hengittää ja ja ja ja
ohjelmalehtiset muuttuvat saippuakupliksi
joista osa putoaa kattoon, osa
kohoaa, juhlivien jumalien keskustellessa hallusiogeneettisillä
pahvikuulilla, barometrisillä pikkuritsoilla
(amor, ganymedes ja gaia)
teatterin lattia avautuu
ja ne lukijat,
jotka ovat jaksaneet tänne asti
näytöksestä poistumatta,
putoavat tietokoneidensa, älykännyköidensä äärelle
huomaavat päässeensä runoon,
ovat tässä juuri:
joku hymähtää, toinen hämillään, kolmatta ärsyttää
kirjoitan hänet lavalle (sinut juuri)
potkaisee kertojaa ja naurajaa nilkkoihin,
katsoo lavalta itseä kohti:
tähän mut nyt kirjotettiin hei minä,
vaikka oonkin oikeesti siellä puolen ruutuu
Ja laitetaan tyhjä kohta, tässä voit tehdä
lavalla tanssivien kanssa mitä ikinä huvittaa:
Älä kerro mitä teit, en kuuntele kuitenkaan
(haluaisin mutta en kehtaa)
Esirippu sulkeutuu.
Esiripun sulkeuduttua kuuluu vielä lausunta
Kiitos kun jaksoit
lukea tänne asti,
toivottavasti
en vienyt aikaa miltään
tärkeältä - ja toistan:
Myötätuulta jos
et löydä, vastatuuleen
kusta kannattaa -
kas, muuten pahka otsaan
nousee, päätä pakottaa
Hassulta ehkä
jos kuulosti juttu tuo,
mietihän tässä
rannallasi seisotko
aaltoihin pissimässä
Jos vieläkään ei
miltään tunnu, pärskeille
myös suusi avaa -
kasvoille kuohahtaa vain
meri - eipä kummempaa
Näytelmä päättyi
Hei, tää näytelmä päättyi jo
Proosallinen runo, draamallinen sormiharjoitus, modernia runoutta. Shakespearen keskustelu varjon kanssa 08 05 22, muut osat kirjoitettu 09 05 22, runo viimeistelty ja julkaistu 10 05 22.
Selite:
Kts. yllä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit