Ei auta selkokieli
kun pelkoa on mieli
niin täynnä ja musta.
Alusta käyn taas kaiken
ajatus vaeltaen
sielu hakien ohjausta.
Laitan turvalukon kiinni
piiloudun nurkkiini
valo on ainut, josta välitän.
Kun tunne kovaa puhuu
järki äänen alle hukkuu
en saa antaa huudolle valtaa.
Vaan en osaa rauhoittua
en uskalla rentoutua
ne yllättivät silloinkin takaa.
Niin sekava on kieli
kun pelkoa täynnä on mieli
sen alle voi heikompi murtua.
Kunpa oppisin sen taltuttamaan
Kunpa saisin sen laantumaan
voisin viimein rauhaan asettua.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit