Pakkanen iholla
puree luihin ja ytimiin
melkein yhtä lujaa
kuin viiltävän todelliset tunteesi minua kohtaan
Henkinen halvaantuminen
ja arvoton pilaantunut kehoni
eivät anna antautua mukaasi
vaikka kuinka tahtoisinkin tuntea
pohjattoman onnen ja perhoset vatsassani
Vaan tahto ei riitä murtamaan näitä muureja
Puhalla pölyt tunteitani hukuttamasta
Avaa silmät joiden pelkään jo muurautuneen
Palauta syke suoniini
sillä
kuihtuva on se sielu
joka varjoissa kulkee valoa kaihtaen
Herätä se kauneus eloon
jonka minussa näet
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.
Todella upeaa kerrontaa ja kuvailua tässä.
Voimakkaita sanoja hyvin herkästä aiheesta, mutta miten hyvin ne sulautuvatkaan yhteen tässä runossa! Pidin kovasti :)
Kaunis runo.
Todella upeaa kerrontaa ja kuvailua tässä.
Voimakkaita sanoja hyvin herkästä aiheesta, mutta miten hyvin ne sulautuvatkaan yhteen tässä runossa! Pidin kovasti :)