Elämän vääryys
tukahduttaa muurien alta
vahvemmankin ihmisen
Säröilevän todellisuuden kohtaaminen
kuin keuhkot tyhjänä ilmasta
neulojen lävistämä keho
ja solkenaan vuotava psyyke
Vaikea hengittää tätä saastunutta ilmaa
Kuinka paljon synkkyyttä
niin kauniille ihmiselle
niin lujalle tahdolle?
Murheita ovista ja ikkunoista tunkeutuen
varjoillaan täyttää mielen
korostaa elämän rumuutta
ja painaa kauneuden unholaan
Selite:
Toivon, että selviät.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämän runon myötä minäkin toivon, että hän selviää. Pidin tästä :)
Surumielisyydessään kaunis runo