Yötäpäivää imetän
kahta poikastani.
Palvottua tiitiäistä
ja sitä toista:
Omaa ihmeellistä
äidinrakkauttani.
Se on niin alkukantaista, ajattele.
Kosminen yhteys
veren vaisto
sisäinen suojeluntarve.
Nähtäväksi jää
kumpi kasvaa käenpojaksi
sillä vaikeaa on
nähdä toisen silmistä
sisälle saakka
juuttumatta
mustuaisten
viattomasti heijastamaan
pyhän äidin kuvaan.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| LauraIrina | Laihuusihanne | 5.6.2011 | 1 | Runo |
| LauraIrina | Herkkusuu | 19.7.2010 | 0 | Runo |
| LauraIrina | Kieletön | 25.2.2010 | 8 | Runo |
| LauraIrina | Lupauksia | 24.2.2010 | 0 | Runo |
| LauraIrina | Sinulle | 30.10.2009 | 12 | Runo |
| LauraIrina | Oman halua | 10.10.2009 | 1 | Runo |
| LauraIrina | Toiset menetykset eivät puhumalla parane | 10.10.2009 | 1 | Runo |
| LauraIrina | Esikoinen | 9.10.2009 | 4 | Runo |
| LauraIrina | Niin kaukana ettei enää edes satu | 9.5.2009 | 1 | Runo |
| LauraIrina | Möhkämmää | 8.4.2009 | 1 | Runo |
Kommentit
hyvin tunnelmallinen teksti, joka todella vaatii ajattelemaan. miehenä tätä on varmasti hankalampi ymmärtää, mutta ainakin yritän ja tunnen.