Kuinka hämmentynyt
voikaan olla ihminen,
pieni, puhdas,
haaveet suuret,
Vain hämmästys
yksin tietää,
kuinka kaipaus kehrää,
kun aallot ovat hiljaa
liplattaen sydämeen
toivoa vilvoittavaa.
Lohtuni mun,
ranta meren
ja salaisuudet sen,
tuoksut aaltojen,
ajatukset siniset
Hiljaa huokaan,
tuota toivoa liplattavaa
ja kruunaan
itseni kuninkaaksi.
Ahdistus on poissa.
Hiljaa huokaan
(c) Oiva Utumaa
voikaan olla ihminen,
pieni, puhdas,
haaveet suuret,
Vain hämmästys
yksin tietää,
kuinka kaipaus kehrää,
kun aallot ovat hiljaa
liplattaen sydämeen
toivoa vilvoittavaa.
Lohtuni mun,
ranta meren
ja salaisuudet sen,
tuoksut aaltojen,
ajatukset siniset
Hiljaa huokaan,
tuota toivoa liplattavaa
ja kruunaan
itseni kuninkaaksi.
Ahdistus on poissa.
Hiljaa huokaan
(c) Oiva Utumaa
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis ja tyyni runo
Sivut