Kaamoksen kukkia 🤶

   **Pimeän sylissä**

Taas yksinäisyyttäni juhlin, 
kynttilän sytytän ahdistukselle
jonka sävelmä pimeän 
sylistä voimaa kehrää
ja joka voimaansa
varjoista raastaa ja kuiskii 
jäätävät terveiset 
kun huokaus viimeinen
lausuu jo jäähyväiset
ja pirut polkkaansa tanssivat. 

Miksi minut siunattiin, 
juhlaa juhlimaan laitettiin, 
unohdusta, raastavaa
unelmoimaan huomisesta, 
päivästä joka koskaan
ei koittanut. 

Ehkä olenkin
sävelmä eksyneelle 
raikas ja vapauttava, 
toiveita taivaan alla, 
tai ehkä sittenkin
tuo askelin kukon 
tuoma huomen 
joka jo minuutin pidempi
unohduksen eilisen
juhlaa raastavaa jo on.

Ehkäpä joskus tämä lintu
lentää valoon, 
kotkan siivin kohoaa,
kauas pois,
valoon ja vapauteen. 

    **Juhla yksin **

Piparkakut, kynttilät 
ja orpo olo. 
Ilmassa tuoksuu ahdistus. 
Jälleen on se juhla 
jonka yksin saan
arvokkaasti viettää.

      **Orpojen joulu***

Kuvittele että on joulu, 
kynttilät tuikkivat ikkunoilla 
ja lähimmäiset viettävät 
yhdessä joulua. 

Kuvittele että olet 
yksin yksiössäsi, 
Keskellä juhlapyhää, 
Seinät eivät puhu mitään, 
eikä edes puhelin soi. 

Mitä tunne elämälle kuuluu? 
Se on varmaan iloinen 
ja puhuu kauniita sanoja. 
Vai onko se onnellinen 
ja arvokkaasti otettu 
vai täynnä valotonta valoa. 

Kaikkien ei tarvitse
kuvitella....