Kultaista sydäntä
ei mikään voita -
eivät hopeiset korut,
eivät timanttien
heleät välkkeet.
Ihana inhimillisyys
suutelee rintaa,
istuu hetken olkapäällä,
jatkaa matkaansa,
luo turvaa
ja joskus myös
kiihkoa.
Inhimillisyys -
ovi, jonka takana
aukenee maa -
ei pelon, vaan valon maan.
Se on meissä
kun osaamme olla
kauniilla
ja herkällä mielellä.
Nämä hetket
ovat kultaa.
Luonasi on
hyvä olla.
Olet kiltti
ja kultainen,
hauras ja herkkä.
Sinussa kuiskii
lempeyden sävy.
Toisissa vain on
sitä jotain -
hiljaista valoa,
joka jää sydämeen.
Hiljaista valoa
(c) Oiva Utumaa
ei mikään voita -
eivät hopeiset korut,
eivät timanttien
heleät välkkeet.
Ihana inhimillisyys
suutelee rintaa,
istuu hetken olkapäällä,
jatkaa matkaansa,
luo turvaa
ja joskus myös
kiihkoa.
Inhimillisyys -
ovi, jonka takana
aukenee maa -
ei pelon, vaan valon maan.
Se on meissä
kun osaamme olla
kauniilla
ja herkällä mielellä.
Nämä hetket
ovat kultaa.
Luonasi on
hyvä olla.
Olet kiltti
ja kultainen,
hauras ja herkkä.
Sinussa kuiskii
lempeyden sävy.
Toisissa vain on
sitä jotain -
hiljaista valoa,
joka jää sydämeen.
Hiljaista valoa
(c) Oiva Utumaa
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




