Perjantai, kävin pyöräretkellä ja näin kaikenlaisia asioita.
Tässä muutamia niistä:
Näin meren, siellä myös tuuli kovaa(ajattelin sen olevan hauskaa) ja menin erästä pitkää luotoa pitkin niin kauas kuin sitä pääsi ja kunnes viima meni liian syvälle korviin ja piti kääntyä pois rantaan.
Näin myös useita ihmisiä lähdössä veneilemään. Norkoilin hetken ja toivoin että joku pyytäisi minut mukaan. Ei pyytänyt joten jatkoin matkaa.
Kaipaus veden luo oli vähäksi aikaa tyydytetty, joskin hieman suolainen veden haju tuulessa kasvatti levottomuuttani ja valitsin tien jonka suunnasta minulla ei ollut tarkkaa tietoa, tiesin vain sen myötäilevän merta.
Poljin aika kevyellä vaihteella ja annoin erään sedän mennä minusta pyörällä ohi. maahan tippuneiden neulasten tuoksu sekoittui viimaan.. Näin
useita peltoja, yhtä niistä kynnettiin juuri.
Avatun maan tuoksu oli huumaava ja täytti pääni mielikuvilla.
Missä kaikkialla olinkaan viimeksi tuntenut tuon tuoksun. Tiesin vain siitä olleen aivan liian kauan.
Tunsin pääni paineistuvan. Ajattelin ajankulua ja pyöräilin eteenpäin.
Kohtasin myös paljon vanhoja puutaloja, kauniita kuisteja niiden edustalla. Eräällä niistä, vaari sauhutteli piippua ja katseli kun poljin ohi.
Niiden postilaatikossa luki "post" joten en jäänyt juttelemaan.
Aavat aukeat, joille saavuin, saivat minut tuntemaan itseni todellista
paljon yksinäisemmäksi ja pieneksi joten lopulta päätin kääntyä kotiinpäin.
Matkalla pois näin vielä tienviereen kyyristyneen kissanpojan joka vaanimiseltaan soi minulle vain pienen silmäyksen.
Minäkin haluan keskittyä nyt johonkin, päätin ja retkeni/haahuiluni tältä päivältä olivat ohi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
