kuolematon..

Kaunis olemuksesi sai mut menemään
omaan itseeni.
Pelkäsin.
Tiesin ettet olisi ikuisesti vierelläni,
jättäisit meidän yhteiset unelmat
ja luovuttaisit.

Sä olit aina se joka
kantoi musta vastuun
kun itse siihen en kyennyt.
Sä olit aina se joka
kertoi välittävänsä.

Tää yhteinen unelma
särkyi.
Hitaasti ja tappavasti.
seuraavana päivänä tajusin,
että olet poissa.
Paikassa johon mä en vielä
pääse.
En kai ole nähnyt vielä tarpeeksi
elämää.

Kuitenkin tunnen sun läsnäolon,
hetkissä kun sydän on
tukehtumaisillaan
elämän pahuuteen.
Yksin tämä kaikki,
vain siksi
että sun piti mennä.

On kai opittava tulemaan omillaan.