Kun musta ukkospilvi peitti mun maailman, tulit viereeni.
Annoit aina kaikkesi, saamatta mitään takaisin.
Itkin usein elämääni, vääryyttä mitä koin saaneeni osakseni.
Sanoit aina ne sanat millä sait mut taas nauramaan ja unohtamaan menneet.
Olit aina vieressäni, kun pelkäsin olla yksin.
Pidit mua kädestä, kun käveltiin pimeitä teitä ja pelkäsin pimeää.
Olit niin suuri osa mun elämää ja olet vieläkin.
Selite:
Ajattelin rakasta siskoani Pauliinaa erityisellä lämmöllä..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo. Kauniita runoja sinulla on :)
Tämä oli kaunis:)