Usein kirjoitan rakkausrunoja
tai sydänsuruja.
Nyt kirjoitan
sydämen kultaisista pisteistä
tärkeimmistä
siskoista ja veljestä.
Pienenä tehtiin lumesta linna,
laskettiin mäkeä kellarin päältä
väärinpäin,
ja voi kuinka taitavasti valjastettiin
vikuroiva tamma
tai laulettiin kilpaa kiikussa.
Joskus mieli nurinpäin,
taisteltiin
sovittiin.
Näin kasvettiin olemaan me.
Usein riittää olla vaan,
jo katseesta tietää naurattaa.
Paljastetaan salaisuus,
saunasiiderin sumussa,
hyvän ruuan lomassa,
liian pitkässä puhelussa.
Lasketaan pieniä varpaita,
ihastumisia,
hymykuopat naurattaa taas.
Tehdään yhdessä piiri,
solmitaan kädet,
pyöritään,
liidetään,
irti ei päästetä koskaan.
Surujen aamuna puristetaan kovemmin,
laitetaan keskelle surullisin,
tuetaan,
puhalletaan,
kunnes hitaasti
ehjäksi kasvaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jouluna annoin sisaruksille tämän ja luin. Kyllä siinä tuli kyyneleet vähä kaikilla... vaikkei tämän tarkoitus ollutkaan semmoinen :) Tykkäsivät kuitenkin ja sanoma tuli selväksi.
ehdottomasti kannattaa lukea, koska tämä oli jotain kauneinta mitä olen lukenut pitkiin aikoihin!
Kaunista kerrontaa lapsuudesta ja ihmisistä, jotka olivat iso osa sitä aikaa.
Vanhat muistot saivat uuttaa väriä kerronnassasi ja se oli hienoa.
Tämä oli upea! Lue vaan :)
Todella ihana, elämää täynnä oleva runo.
Toivottavasti luit sen joulupöydässä.
Herkisti lukijansa.
Kaunista sanailua
tunteiden tapailua. :)