Sinä olet
painajainen, joka
ei lopu.
Kiristyneet hartiat,
kivusta käpertyvä sydän,
tyynyyn tukahdutettu
huuto.
Kahdeksan vuotta -
ja haavat vuotavat yhä
syvällä, syvällä sielussani -
vuodatan niille lääkkeeksi anteeksiantoni, rakkauteni, elämäni
sivelen hellästi ja antaudun
rukoilen parannuksen ihmettä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Rakastaa saatuaan tuskaa ja loukkausta osakseen
Ansaitseeko painajainen tämän Rakkauden
Sivut