Painajainen

Runoilija Karpalo

Sinä olet
       painajainen, joka
ei lopu.

Kiristyneet hartiat,
        kivusta käpertyvä sydän,

tyynyyn tukahdutettu 
huuto.

Kahdeksan vuotta -
          ja haavat vuotavat yhä

syvällä, syvällä sielussani -

vuodatan niille lääkkeeksi anteeksiantoni, rakkauteni, elämäni

sivelen  hellästi ja antaudun 

          rukoilen parannuksen ihmettä.

 

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Mieti mitä kuvaa se ihmisestä joka vielä kahdeksan vuoden jälkeenkin
Rakastaa saatuaan tuskaa ja loukkausta osakseen

Ansaitseeko painajainen tämän Rakkauden
Raadollisella tavalla avoin runo vaikeista tunteista <3 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot