Elämää kotona

Tulette taas ovesta sisään,
joku koputtaa joku vain sisään ryntää
Katseenne katsoo alaspäin
jokin pieni laite käsissänne
Sanon hyvät huomenet, mulla kaikki hyvin on,
vaikka jäseniä niin kolottaa
Osaavat kätenne avustavat tämän elämästä painavan kehoni
helposti tuohon pyörätuoliin istumaan
Yritän niin kovasti pysyä vauhdissanne,
mutta niin paljon asuu mieleni sopukoissa ettei tämä kaikki uus
sinne mahdu

Nyt kun kaikki työnne valmis on ja hengähdän,
kuulen äänen täynnä elämää "hei,hei" ja tuo ovi, se jälleen 
kiinni on
Neljä tuntia mä tuttuja seiniä täynnä tauluja katselen ja vain odotan,
olette ainoat joita minulla on