Nimetön

Tänään sen taas huomasin, tunsin olevani yksin ja ulkopuolella. Kukaan ei kaivannut seuraani, ei pyytänyt mukaan pitämään hauskaa kera ystävien.

Tahtoisin tän tunteen peittää, kätkeä sen alle ulkokuoren niin hämäävän.

Ehkä en todella kuulukaan joukkoon muiden, todellinen ystävyys ei ollutkaan niin kuin luulin. Pelkkää harhaa, tyhjiä lauseita vain.

Silti tahdoin uskoa niin, ehkä joskus vielä minutkin mukaan tahdotaan.

Vaan ei, niin ei käynyt taaskaan.

Pettymys, yksinäisyys, tyhjyys, turhuus...

Niin tunnen nyt.