Minuun ei voinut koskea.
Olin kuin perhonen, siivet niin hauraat ja rähjäiset.
Moneen kertaan raadoksi revitty, irti ruumiista teljetty.
Ollut riepoteltavana tuskan, veren ja kyynelten.
Sitten sinä tulit, pelastit.
Nostit maasta, siipeni korjasit.
Olin heikko, nyt sinä olet voimani.
Löysimme toisemme.
Myös sinä olit rikki.
Korjasin sinut, palat takaisin paikoilleen keräsin, kiinni liimasin.
Taas olen haavoittuvainen, kuin sinäkin...
enemmän kuin koskaan.
Silti luotamme, rakastamme...
enemmän kuin mitään muuta.
Annoit syyn elää, rakastaa jälleen.
Niin rakastan ja luotan...
Kuin sinäkin.
Selite:
Maailman ihanimmalle immeiselle. Tältä nyt tuntuu... Ihanaa <33
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
