Nimetön

Öisin minä pelkään
Irroittavani otteen

Herääväni porttikongista
Jalkakäytävältä makaamasta

Kuin narri ja kulkutautinen
Turhuuksien kuningas

Kun sitten nousen
Kääntävät variksetkin päänsä
Eikä kukaan uskalla edes kysyä

Miksei maa meitä ota omakseen?
Kerran niin rujo ja lumoava
Miksei leikkipuistossa enää lauleta?

Öisin minä pelkään
Mutta jos irroitan

Pitäisitkö sinä ihmisestä kiinni?